keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

23.03.2016: Lähtöpäivä

Tänään olikin kotiinpalupäivä, jossa ei varsinaisesti ole mitään mielenkiintoista. Mutta eräs mainitsemisen arvoinen asia on: Lentokenttä on omaa "airport fare zone"a. Ridacardilla pääsee matkustamaan tännekin asti ilman lisämaksua (opiskelijoille 40£/kk), muut joutuvat maksamaan 5£ (ratikka), tai 4.50£ (bussi) kertamaksun per suunta. Hyvä asia ottaa huomioon (Smartcard ei siis toimi lentokentälle asti).

Viimeisen blogipäivitykseni vuoksi voisin kirjoittaa muutaman pääkohdan siitä, miksi kannattaa lähteä ulkomaille työharjoittelemaan ja miten siihen kannattaa varautua.

Valmistautuminen:
Vaikka tähän ei haluaisi käyttää paljoa aikaa, kannattaa silti panostaa edes hetki. Tarkistaa esim, että kaikki matkadokumentit, paperit, valuutat, kortit, ja tarpeelliset henk. koht. tavarat löytyvät. Kohdepaikalta on myös hyvä tiedustella, missä määrin he tarjoavat työhön liittyvää tarpeistoa, esim. työvaatteita- ja suojaimia. Tällä tavalla voi välttyä pakkaamasta liikaa tavaraa mukaan (joka tuli itse tehtyä). Myös paikallisiin keleihin on hyvä varautua asianmukaisesti (Skotlannissa sää vaihteli välillä hyvinkin radikaalisti).
Työtehtävät, ja työkulttuuri:
Tehtävät olivat hyvin vaihtelevia vaihdellen aina poraamisesta, hiomisesta ja takomisesta aina viimeistelyyn ja asennukseen. Tuli myös nähtyä, että sepän töihin voi myös kuulua ns. raksatyöt. Jonkun on ne valut, pohjatyöt ja esivalmistelut tehtävä. Tässä firmassa he tekivät suurimman osan näistä.
Työkulttuurista sen verran, että töitä täällä joutui tekemään. Päivät olivat meillä 9.5 tuntisia. Alussa saattoi olla uupunut töiden jälkeen, mutta tähän tottui jonkin ajan kuluttua. Tauot pidettiin aina täsmällisesti ja kukaan ei lähtenyt päivän päätteeksi kotiin omia aikojaan, ellei ollut sopinut asiasta etukäteen. Tämä oli mielestäni reilua. Joitakin saattaa myös ihmetyttää, että jouduin toimimaan "teepoikana" eli keittämään kahvit/teet talon vanhimmille aina ennen taukojen alkua. Itse en kokenut tätä epämiellyttävänä vaan enemmänkin kunnioituksena talon vanhimpia kohtaan. Olihan heillä sentään jo usean vuoden työkokemus ja jaksoivat lisäksi opettaa minua (joka ei ole aina itsestäänselvyys).
Työtavat- ja menetelmät:
Näissä ei ollut suuria eroja. Työvälineet ja työtavat olivat lähes samoja joihin ollaan Suomessa totuttu. Poikkeuksena oli ehkä "fly press", sekä tuumien käyttö mittauksissa (hyvin harvoin).
Ongelmatilanteet.
Näitä ei juuri esiintynyt joten koen itseni tässä hiukan onnekkaaksi. On kyllä hyvä idea ottaa selvää esim. missä on lähin terveysasema, hammaslääkäri, apteekki ym. jos sattuu tapahtumaan jotain vakavaa.
Miksi ulkomaille?
Maailma on nykyään globaali ja mielestäni ulkomailla opiskelu alkaa olemaan nykypäivää. Vaikka ulkomaille lähtö pelottaisi, voin sanoa että se mitä siitä saa irti on monin verroin arvokkaampaa. Pääsee hiomaan kielitaitoaan, tutustumaan uusiin ihmisiin, kulttuuriin, maisemiin ja muuten vaan nauttimaan ulkomailla olosta. Ja puhumattakaan siitä, että työharjoittelupaikka voi avata monia mahdollisuuksia ja kontakteja koulun jälkeiselle ajalle. Ken tietää jos vaikka seuraava työpaikka löytyisi tätä kautta ulkomailta?
Loppusanoja?
Mars ulkomaille siitä!

- Miikka H.

22.03.2016: Viimeinen päivä

Päivä alkoi mukavasti. Aamiaisen jälkeen oli aika luovuttaa avain majapaikan pitäjälle ja suunnata odottamaan, että Colin hakisi minut vakiopaikalta. Vaan että sitä tavaraa sitten olikin! Ja sen lisäksi vielä Peteltä lainaamani pyörä piti mahduttaa autoon. Kyllä ne kaikki saatii kyytiin mahdutettua loppupeleissä.
Töissä oli luvassa "vapaapäivä" eli sain tehdä mitä sitten ikinä halusikaan. Mikäs sen parempi palkinto opiskelijalle. Koska viime sunnuntaina olin vatsanpurujen takia jättänyt uuden vasarani kesken, nyt oli hyvä aika tehdä se loppuun. Olin löytänyt aiemmin valmiiksi oikean muotoisen jämäkappaleen terästä, joka soveltui loistavasti japanilaiseen vasaran aihioksi. Tähän täytyi vain tehdä reikä varrelle ja karkaista. Mutta. Se reikä olisi myös hyvä saada tehtyä suoraan. Sain kyllä oikaistua reiän suoraksi, mutta vasaran muodon kustannuksella. Koska vasarassa oli nyt "lommo", koetin korjaja asiaa hiomalla vastakkaista puolta vastaavan muotoiseksi. Tällöin vasara olisi myös hiukan "uniikki". Toinen vaihtoehto olisi ollut vasaroida aihiota kapeammaksi, jota en halunnut tehdä. Karkaisun tein "pillillä" ja se onnistui hyvin. Lopuksi muotoilin vasaralle kahvan.
Vasara ei kuitenkaan ollut ulkomuodollisesti kovin kaunis, ja kahvassakin olisi riittänyt hiukan työstettävää. Myös sain aikaiseksi pienen halkeaman varren yläosaan kiilaa asentaessani,.Toisaalta vasara toimii juuri niin kuin pitääkin, ja se riittää minulle tässä vaiheessa. Kun virheet alkavat liikaa vaivata, teen uuden.
Tein myös oma-aloitteisesti lisää kohennusrautoja. Pääsiin hyvään draiviin, mutta pari tuntia ennen päivän päättymistä Pete opetti hiukan ahjohitsausta (olin pyytänyt aiemmin). Harmitti että kohennusraudat jäivät vaiheeseen, mutta minkäs teet.
Ahjohitsaus opetus olikin sitten hyvin intensiivistä. Pete näytti mitä tehtiin, ja minä seurasin perässä. Lopuksi oli minun vuoro yrittää hitsata kahta kappaletta yhteen. Katastrofi. Liian innoissani löin hitsattavan kohdan konevasaralla lyttyy. Ja kyllä naurua piisasi! Uusi yritys. Ei vieläkään. Liian kuumat kappaleet ja toinen niistä meni poikki. Kolmas yritys. Nyt tuli hyvä. Jes!
Ahjohitsaustyönä tuli tehtyä haarautuva lehtiköynös. Tästä en harmillisesti ottanut kuvaa, mutta toivon mukaan he lähettävät sen myöhemmin kotisuomeen. Tämän opetuksen jälkeen päivä oli täysi ja oli aika toivottaa hyvät jatkot kaikille. Lupasin, että vielä tavataan jossain vaiheessa. Aion kyllä nimittäin käydä uudestaan Edinburgissa ihan lomailemassa. Colin oli ystävällinen ja antoi minulle kyydin hotellille, josta lähtisin huomisaamuna kohti kotia.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

20. & 21.03.2016: **** happens

Sunnuntai ei alkanut kovin lupaavasti. Olin menossa pajalle tekemään omia töitäni, mutta kesken kävelymatkan iski pahoinvointi joka vain paheni. Ehdin tekemään töitä vain tunnin kunnes oli pakko lyödä hanskat tiskiin ja suunnata takaisin pyörällä. Lopun sunnuntaista olin vuoteen omana, ja maanantaikin täytyi jättää töistä väliin, sillä vointini ei ollut vielä parhaassa terässä. Epäilen ruokamyrkytystä pahoinvoinnin aiheuttajaksi. Mistä se tuli, sitä voin vain arvuutella. Mutta näin maanantain loppupuolella, olo on jo kohentunut. Ja huomenna olisikin sitten viimeinen työpäivä...

19.03.2016: Vapaus

Tai no melkein. Mutta siltä ainakin tuntui 12 työpäivän putken jälkeen. Tälle päivälle en suunnitellut suuria. Käväisin kaupungilla ostamassa viimeiset tuliaiset, ja söin hyvin Harrisson's nimisessä paikassa. Tämä oli vielä sattumoisin Holyrood Parkin vieressä, jonne oli tarkoitus mennä murkinoitten jälkeen kävelylle. Tämähän on varmaan korkeimpia kohtia Edinburghin keskustassa. Tuonne pääseminen ei varsinaisesti ollut hankalaa kunhan otti kävelyn ihan ajan kanssa. Alussa koetti liian rivakasti kavuta ylös ja eihän siitä meinannut tulla mitään. Joten, ihan rauhassa vaan.
Kun pääsi ylös asti, olivat maisemat kapuamisen arvoiset.
Ja olihan siellä muitakin ihan ruuhkaksi asti.
Kun olin jonkin toven maisemia ihailut, suuntasin alas. Ja matkan varrella ylös kavunneita ilahdutti jäätelöauto. How nice! Vielä muutamat ostokset plakkariin ja kohti omaa majapaikkaa.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

18.03.2016: Viiimeinen perjantai

Aika alkaa olemaan lopuillaan, mutta työthän eivät lopu koskaan.
Eilisen työmaakeikan jäljiltä oli siivottava auton lava kaikesta roinasta. Tämä oli varsin nopea homma, alle 1/2 h. Sitten sain jatkaa eilen aloittamiani "kaivosmiehen päitä". Vuorossa oli viimeistely, ja tällä kertaa otin neuvosta vaarin ja laitoin puristimella osat yhteen ja hioin ne samanaikaisesti. Lopputulos oli lähes samanlainen. Olisin voinut vielä jonkun toven työstää osia, mutta osat menivät läpi "seulonnasta". Vielä ehdin lopuksi tekemään muutaman kohennusraudan puoliväliin asti.
Kellon lyötyä 12.30, oli paperitöiden aika. Tässä oli enemmän hommaa Petelle kuin minulle, sillä hän täytti paperit paremmalla englannillaan. Nyt kun paperithommat oli tehty, oli aika lähteä viikonlopun viettoon. Ja mitä oli luvassa? Lounastusta, konserttia Usher Hallissa (jälleen), ja muutaman paikallisen kuppilan läpikäymistä. Ja täytyy sanoa, oli kyllä miellyttävä alku viikonlopulle.

torstai 17. maaliskuuta 2016

17.03.2016: Portin asennusta

Princes Street Garden:n portti oli saatu eilen maalattua, joten tänään kävimme asentamassa sen yhdessä Miken ja Graigin kanssa. Pelkästään keskustaan ajamiseen meni vajaa tunti, sillä ruuhkaa riitti (vaikka se oli vain n.13 km päässä).
Paikan päällä itse työ oli helppoa. Portti nostettiin paikoilleen nosturilla ja hitsattiin paikoilleen. Tietty tuli tarkistaa, että kaikki oli kunnossa. Jouduimme hiukan vääntämään toista porttia nosturin avulla, mutta mutten asennus meni hyvin.
Päivän haastavin homma oli kaivaa asfaltista salpojen "kiinnityspalkkia", jota jouduttiin siirtämään oikealle paikoilleen (porttiahan oli nyt levennetty jonkin verran).
Tämä osoittautui hankalaksi, koska entinen asentaja oli hitsannut poikkipalkit jotta koko laitos ei liikkuisi. Jouduimme kaivamaan poralla ja taltalla suhteellisen syvälle, että saisimme leikattua tukipalkit irti ja sitten nostettua palkin ylös sorkkaraudalla. Tähän meni noin pari tuntia aikaa.
Lounaan jälkeen porasimme uudet reiät timanttiporalla, laitoimme perään epoksimassaa ja palkin paikoilleen. Aiempaa reikää emme laittaneet umpeen, sillä kaupungilta tultaisiin seuraavana päivänä tekemään koko asfaltointi uusiksi.
Lopuksi oli hiukan maalaushommia, sillä portit olivat ottaneet hiukan osumaa kuljetuksessa.
Loppupäivästä kävimme erään asiakkaan luonna, joka halusi kokonaan uuden ajoportin. Mike keskusteli hänen kanssaan toteutustavoista ja mahdollisista ideoista. Otimme myös hiukan mittoja ylös myöhempää ajankohtaa varten. Kun on tullut tehtyä hommia työmaalla joutuu myös hiukan altistamaan itseään asiakaspalvelutehtäviin, joka on toisaalta ihan hyvä. Kokemusta sekin.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

16.03.2016: Uusi projekti

Vielä oli kahden kaideparin verran töitä, ja sitten alettiin kokoamaan kokonaisuutta. Tässä testattiin, että kaikki toimi niinkuin pitikin ja huomaamatta jääneet virheet korjattiin.
Oho, jokos on lounastauko...
Nyt sain keskittyä uuteen projektiin. Paja oli saanut toimeksiannon tehdä kaidekokonaisuus, johon kuului kahdeksan kehystettyä taideteosta (integroituna kaiteisiin). Pääsin toteuttamaan yhtä niistä. Tässä sain tehtäväksi leikata 5mm teräslevystä 2 kaivostyöläisen päätä.
Ensin kuva piirrettiin lyijykynällä läpikuultavalle paperille, josta se piirettiin taas läpi "hiilipaperiin", joka taas siirtäisi kuvan itse teräslevyyn. Viivat piti vielä vahvistaa valkoisella tussilla, jotta ne olisi helpompi leikata.
Tapoja oli muutama, mutta valitsin polttoleikkauksen. Peten mukaan, jos suutin on uusi, leikkuu tarkkuus n. 2mm. Ei hullumpaa! Mutta en ollut ennen leikannut niin pikkutarkkaa, joten aikaa meni hetki harjoitteluun. Tuppasin myös leikkaamaan viivojen vierestä n. pari milliä, joka ei ollut hyvä idea. Tästä jäi nimittäin valtavasti töitä myöhemmäksi kun reunoja tasoitettiin. Kaksi viimeistä tein tarkemmalla leikkuujäljellä. Sain kappaleet viimeisiä pikkutarkkoja viilauksia vaille valmiiksi ennen päivän päättymistä.

Tässäkin tuli neuvo jälkeenpäin. Kun tekee kahta samanlaista kappaletta, kannattaa ne yhdistää puristimella toisiinsa ja hiota yhtäaikaa niin tulos on yhtäläinen. Tällä ei varsinaisesti ollut merkitystä, sillä asennusvaiheessa työt ovat hyvän matkan päässä toisistaan. Silti harmitti hiukan. Katsotaan jos korjaan asian myöhemmin. Mutta noin muuten, hyvä päivä.

15.03.2016: Normipäivä

Tänään olikin varsin yksitoikkoinen päivä. Aamusta sain valmiiksi salvat Princes Street Gardenin porttiin.
Koska näiden jälkeen ei ollut muuta hommaa tarjolla, tein jälleen varatyötäni, eli kohennusrautoja. Jonkin ajan kuluttua tuli tosin uutta työtä. Sain tasoittaa fiberlaikalla galvanoituja kaiteita, jotka olivat menossa Stirling Castle:en. Tämä oli varsin simppeliä hommaa, mutta käsiteltävää oli n. 7 kaideyksikön verran.
Töitä oli siis paljon ja tähän kuluikin kokonainen päivä. Ei siis mitään kovin erikoista tälle päivälle.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

14.03.2016: Töitä töitä

Ei ehtinyt kunnolla edes levähtää viikonloppuna kun taas työt kutsuivat. Eipä tuo haitannut, ei olisi ollut muutakaan tekemistä viikonloppuna.
Päivän tehtävä: valmistaa lukkosalpoja Princes Street Garden:in porttiin, jossa olin ollut aiemmin ko. porttia sovittamassa paikoilleen. "Magic Mike" antoi minulle pari vanhaa palikkaa, jotka oli irroitettu portista ja pyysi minua tekemään uudet. Tiedossa oli lattaraudan ja reiän koko, muut piti päätellä itse. Otin 10x30 ja 10x40 lattarautaa ja leikkasin kerralla niin paljon tavaraa, että siitä oli helppo mitata palojen ja reikien paikat. Sitten leikkaus rälläkällä poikki ja muodon viimeistely nauhahiomakoneella (linisher huom.). Hyviä tuli.
Tein muutaman ylimääräisen, sillä en ollut tyytyväinen parin reiän sijaintiin (ei ihan keskellä siis).
Näiden jälkeen tuli tehdä itse lukkosalpa. Tähän lattaan (12x80) tehtiin lovet, jotta niistä menisi läpi kaksi noista aiemmista ulokkeista. Tässä työssä sain polttoleikata "pillillä". Olikin hyvä pitkästä aikaa verrytellä muistia, miten sillä leikattiinkaan siististi. Sitten vaan siistittiin leikkuujäljet ja haettiin lopullinen muoto. Päivän lopuksi oli vielä kaksi salpaa tehtävä. 1150mm, 16mm pyörötanko taivutettiin päästä, jotta saatiin kädensija. Tähän taivutettuun päähän hitsattiin teräspallo kiinni. Tämä vaihe jäi harmillisesti kesken, sillä viimeinen pallo halusi mennä vinoon hitsatessa. Noh, ei auta kuin korjata asia huomenissa.

13.03.2016: Projekti jatkuu

Aamulla tempaisin pyörän selkään ja suuntasin taas pajalle. Saavuin tällä kertaa hiukan myöhempään, joka ei toisaalta haitannut. Päivän suunnitelma oli saada aloittamani työ valmiiksi ja aloittaa uuden vasara tekoa. Noh, eihän se ihan niin yksinkertaista ollut. Vasara oli kyllä viimeisiä hiontoja vaille valmis, mutta niihin sai myös kulutettua aikaa kun hyvää lopputulosta haettiin. Ja kun kerran näin pitkälle oltiin päästy, ei viitsinyt kiiruhtaa liiaksi. Kun kaikki oli valmista, seurasi karkaisu. Mahdollisuudet olivat kuumentaa joko "pillillä", induktiolämmittimellä, tai ahjossa. Valitsin viimeiseksi mainitun (tuntui eniten omalta vaihtoehdolta). Ensin lyöntipää kuumaksi ja juosten ulos karkaisemaan öljyyn. Ei halkeamia tai muutakaan ylimääräistä. Sen jälkeen toinen pää ja sama juttu. Ei myöskään mitään normaalista poikkeavaa. Sitten kiilloitus, kahvan teko, ja kokonaisuus kasaan. Lopuksi testaus ja hyvinhän se toimi. Ja lopputulos oli mielestäni kaiken vaivan arvoinen.
Huomion arvoinen asia: Jos vasaraa kuumentaa ennen karkaisua ahjossa, kannattaa joko koko laitos kuumentaa, tai sitten kummatkin päät yhtäaikaa. Jos karkaisee vain yhden pään kerralla, saattaa toinen pää päästyä liikaa kuumentaessa vasaraa uudestaan.

Sain työn valmiiksi juuri ennen kuin päivä päättyi joten toinen vasara jäi vielä tekemättä. Katsotaan jos tässä vielä löytyisi aikaa tehdä se toinenkin. Mutta, ainakin opin paljon vasaran teosta. Bueno!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

12.03.2016: Viikonloppujuhlintaa pukkaa! ... Eiku...

Poikkeuksellisesti päätin tänään mennä töihin, sillä Pete piti tänä viikonloppuna taontakurssia kahdelle henkilölle. Mukaan pääsi siis helposti.
Jonkinlaista suunnitelmaa tuli olla mukana. Esitin hänelle kaksi erilaista vasaran luonnosta, joista valitsin enemmän scandinavisemman designin.
En ollut aiemmin vasaraa tehnyt, joten tuumin että siinä on hyvä projekti yhdelle päivälle. Harmillisesti olin unohtanut kännykän kämpille, joten ei ollut mahdollista ottaa kuvia työn etenemisestä. Toisaalta sain keskittyä huolella vasaran tekoon.
Olin yllättynyt kuinka hyvin vasaran teko onnistui. Toki aina välillä tuli kyseltävää, mutta Pete osasi neuvoa todella selkeästi työn edetessä mitä tulisi (tai voisi) tehdä. Lähemmäs loppua kohden, kun lopullista muotoa haettiin eikä selkeitä piirustuksia mittoineen ei oltu tehty, päätin antaa vasaralle hiukan omanlaisen designin. Ja lopputulos olikin erittäin uniikki. Vasara kuitenkin jäin viimeisiä hiontoja ja karkaisua vaille, joten jätin ne myöhemmälle ajankohdalle. Viimeistään karkaisussa tulee nähtyä, selviääkö vasara ilman halkeamia ja onko lopullinen lopputulos onnistunut. Toivotaan parasta.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

11.03.2016: Vielä porttia

Aamulla oli mentävä pyörällä töihin, sillä Colinin auto oli huollossa. Aamu oli mitä hienoin, joten eipä tuo haitannut.

Päivä oli lyhyt, joten aamusta annettiin tehtäväksi viimeistellä muutamia pieniä yksityiskohtia portista. Leikkasin ylimääräistä materiaalia portin ylä- ja alapuolelta (reunojen viimeistely tehtiin neulaviilalla), vaihdoin vioittuneen pultin, sekä tein pienen korjaustaivutuksen. Olin tyytyväinen lopputulokseen, eikä moitteita tullut. Tämä oli myös hyvä, sillä tein tätä työtä tämän päivän itsekseni, ja sain tehtyä kaikki annetut tehtävät. Koska muuta hommaa ei juuri ollut, tein muutaman kohennusraudan aihion valmiiksi odottamaan parempaa hetkeä. Lopuksi pajan siivous ja viikonloppua viettämään.

torstai 10. maaliskuuta 2016

10.03.2016: Portin kokoaminen

Nyt oli tähän mennessä mielenkiintoisin päivä luvassa. Aamusta täytyi hiota salpa tasaiseksi, sekä kiinnittää muutama yksityiskohta portin runkoon kiinni ja viimeistellä hitsausjäljet. Tämä kaikki ihan omatoimisesti. Pajalla oli nimittäin poikkeuksellisen hiljaista. Vain minä ja pari muuta työkaveria olivat paikalla, muut olivat Sterling Castle:ssa ulkohommissa.
Hommat sujuivat mukavasti, mutta hitsausjälkien hiomisessa oli jälleen vaikeuksia. Tai no, koska hitsausjälki oli mitä sattuu, sai siihen uhrattua paljon aikaa. Joten vinkki kaikille hitsareille: harjoitelkaa niitä hitsauksia! Mitä parempaa jälkeä tekee, sitä vähemmän on hommaa niiden siistimisessä.
                               Lähikuva salvasta.

Anyway, Tätä tuli tehtyä muutama tunti, kunnes apuvoimia saapui. Kun olin saanut saumat kuntoon, aloimme laittaa porttia kasaan. Mutta ennen sitä, mittauksia, mittauksia. Ja siihen päälle pari korjaustaivutusta. Kun kaikki oli kohdillaan, täytyi kaikkiin mahdollisiin raiteiden risteymäkohtiin (mieluusti keskelle) porata reiät ja ruuvata kiinni. Aikaa vievää tämäkin. Muutama hienosäätö vielä ja sitten sainkin tehdä niittausta. Ja paljon! Olisikohan niitattavaa ollut n. 62 kpl.
Tässä hommassa tuli todettua: kannattaa olla oikeat työkalut hommaan. Nopeuttaa hommia kummasti. No mutta hei, niittaus on mukavaa hommaa! Ensin ruuvi kerrallaan pois ja niitti paikoilleen. Sitten lämmitettiin niittien pää, joka iskettiin matalaksi (tämä oli parityötä). Saimme tämän työn valmiiksi juuri ennen kuin päivä päättyi. Ei huonompi saavutus.
                               Niittit valmiina paikoillaan.

Vain yksi häpeäpilkku löytyi. Ja pitihän se olla vielä keskellä porttia! Tuon niitin poisto jäi toisin huomiselle, mutta ainakaan ei ole epäselvää mikä se viallinen niitti on ;)
Tämä päivä opetti paljoa portin teosta. Ja sehän tieto ei ole koskaan turhaa. Kaiken kaikkiaan mainio päivä.

09.03.2016: Puoliviikon paikka

Ohjelmassa oli jatkaa eilistä jalankulkuporttia. Nyt viimeisteltiin "L" rautaa, johon asennettiin koristeosat niittaamalla ja hitsaamalla.
                                Kuvassa asennus vielä kesken.

Tämän lisäksi tuli saranaan tehdä vastakappale. Ensin täytyi tehdä työkalu tähän tarkoitukseen, koska aiempi oli liian kulunut. Tämä tehtiin yksinkertaisesti hitsaamalla 150mm pitkään 20x40 lattaraudan päihin 20mm pyörötangon palat. Täytyi vaan varmistaa, että ne olivat suorassa linjassa lattarautaan nähden. Tähän kiinnitettiin riittävän pitkä, toinen lattarauta (kokoa 8x25) ja taivutettiin kuumentamalla taivutuskohdan alueelta askel askeleelta. Lopputuloksena oli siisti "U" kaari.
Väliin lisättiin kuvassa näkyvä terästangon pala ja leikattiin niin, että sitä jäi n. 50mm pala jäljelle keskelle (hiukan yli hitsauskohtien tässä tapauksessa). Sitten porattiin reiät ruuveille (8,5mm) ja toinen puoli kierteytettiin. Tämä oli tältä osin valmista.'
Loppupäivästä teimme vielä muutamia mittauksia portista ja varmistimme, että kaikki osat tulisivat juuri oikeille paikoilleen. Tässä joutui hiukan muotoilemaan kappaleita, jotta ne olisivat mittasuhteiltaan tasaisia joka suunnalta (mistä nyt oli järkevää mittoja ottaa). Huomenna olisikin sitten paljon jännää (taas kerran) luvassa.
                               Saranan yksityiskohta. Ei hullumpaa jälkeä.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

08.03.2016: Uusia hommia



Tänään oli vuorossa saranan tekoa portille (pedestrian gate). Aluksi leikattiin 30mm neliötanko halki, 15mm päähän alareunasta porattiin 20mm reikä, ja reikää aukaistiin rälläkällä tankon päästä. Viimestely tehtiin viilalla. Sama tehtiin myös vastakappaleelle. Sitten sahattiin 20mm pyörötangosta 95mm pätkä joka pyöristettiin päistä ja aseteltiin vastaleikattujen ”U” osioiden keskelle. Väliin tuli jäädä 40mm väli saranalle. 
Kaikki hyvin tähän asti. Tästä siirryttiin hitsaukseen. Ensin ”tapitettiin” muutamasta kohtaa, että pyörötangonpala kiinnittyisi tankoihin. Näin tehtiin molemmin puolin. Sitten täydennyshitsaus eli kaikki saumat piiloon ja hiomalaikalla sileäksi. Tämä oli varsin simppeliä. Ongelmia ilmaantui kun saranaa tuli hitsata reunoista ja viimeistellä käsin. Tähän tuhrautui paljon aikaa, mutta työkaveri Colin näytti miten säästyttäisiin vähemmällä vaivalla. Muutama hionta tuolta, ja tuosta, ja kas, valmista tuli. Vaikka työ näytti varsin karmealta, sain Colin sen näyttämään kuin uudelta (tämä on nimenomaan sitä ammattitaitoa). Sitten viimeistely ja valmista tuli. Vaan ei siinä vielä kaikki. Oli nimittäin tehtävä toinen samanlainen, mutta ilman toista ”U” vastakappaletta. Tässä oli keskityttävä siihen, että kappale tulisi olemaan suorassa. Tämä jo aiemmasta viisastuneena sujuikin paljon nopeammin ja valmista tuli vajaassa parissa tunnissa (kun aiemmin aikaa oli kulunut useampi tunti). Mutta jo soivat kellot ja oli aika lähteä kotosalle. Aika oli lentänyt kuin siivillä tänään. Mitä kaikkea onkaan luvassa huomenna?

07.03.2016. Jälleen uusi viikko



Nyt kun viikko oli hyvin levätty, työt kutsuivat jälleen. Nyt aamusta oli vuorossa olastusta. Tässä hommassa tarvittiin jälleen ”fly press” laitetta, induktiolämmitintä, konevasaraa, sekä työkalua jota he kutsuivat ”monkey”ksi. Ensin lovetettiin kappaleet, jonka jälkeen ne muotoiltiin konevasaralla hiukan pyöreän muotoisiksi, ja lopulliseen muotoon "spring swage" työkalulla. 
Loppusilaus tehtiin ”monkey”lla. Tämä tasoitti olastetun kohdan pohjan niin, että kappale näyttäisi tasaiselta kun se laitettaisiin kiinni lattarautaan myöhemmin.
Noh, jo ensimmäinen kappale meni hiukan läskiksi, eli tuli lovetettua aivan liikaa (oli toisaalta omaa syytä). Tämä kuitenkin korjattiin hitsaamalla ja uusi yritys. Ja alkoihan se sujua lopulta. Näiden jälkeen oli hyvä pitää kahvitauko.
Seuraavaksi päästiin lattarautojen kimppuun. Nyt pääsin itsekin hitsailemaan ensikertaa tässä yrityksessä. Päämäärä: hitsaa kaksi lattarautaa yhteen. Helppoa kuin heinän teko... no ei. Kappaleet eivät nimittäin olleen täysin suoria, ja sen lisäksi olivat ”aallollaan” keskeltä (joka tuli säilyttää). Ensimmäinen yritys ei toiminut. Kun kappaletta tutki suorakulmalla (jota en siis itse ollut tehnyt), näkyi selvästi että kappaleet olivat vinossa. Kappale piti saumauskohdasta rälläköidä auki ja säätää uudestaan. Edellisestä viisastuneena tämä sujuikin nyt paremmin.
Nyt oli luvassa paljon hitsaamista, hiomista, ja taas hitsaamista ja hiomista. Tässä hommassa keskeisintä oli yllättäen rälläkän hallinta. Tuli tietää, mistä tulee hiota, miten paljon, millä voimakkuudella, missä kulmassa. Vaikka näitä oli aiemmin koulussa tehnyt, oppii silti aina jotain uutta. Vaikka tässä ei ollut ihan niin tarkkaa, kunhan oli ”good enough” niin pyrin kuitenkin hyvän näköiseen lopputulokseen joka mielyttäisi itseänikin. Tähän tulokseen päästiin joskus lounaan jälkeen.
Päivän viimeinen koitos oli hitsata sekä niitata kaareva kappale tähän aiempaan ”L” rautaan. Niittaus sujui  hyvin, mutta hitsauskohtien viimeistelyssä tuli haukattua muutaman kerran vääristä paikoista joita joutui sitten korjaamaan. Hyvin rasittavaa. Juuri kun sain viimein tämän työn valmiiksi, oli päivä pulkassa.
Tämä oli ollut erittäin mielenkiintoinen päivä, sillä pääsin tekemään hommia joista tykkäsin (kuten hitsaus). Päivää hiukan painosti se, että hommat eivät sujuneet aivan nappiin ja useisiin töihin kului paljon aikaa. Laitetaan tämä sitten maanantain piikkii; Huomenna uusi yritys hyvä kymmenen!

06.03.2016: Konserttia



Tälle sunnuntaille en ollut suunnitellut mitään kummempia. Kämpillä oli kuitenkin syystä tai toisesta netti poikki. Ulkona toisaalta paistoi aurinko kirkkaasti, joten ilman sen kummempia tuumailuja päätin lähteä kaupungille kahvikupposelle. Olin aikonut kokeilla Loudons Cafe&Bakery paikkaa (Fountainbridge kadulla) jota oli minulle suositeltu, mutta sehän oli näin kauniina sunnuntaina tupaten täynnä. Tästä suuntasin Princes Street:n Waterstones kirjakauppaan. Sinne kävellessä ohitin Usher Hall:n (suuri konserttisali Lothian Street:n varrella) ja sattumoisin silmään sattui konsertti joka alkaisi parin tunnin kuluttua. Siellä soittaisi Flanders Symphony Orchestra. Päätin tutkia asiaa kirjakaupan kahvilassa ja selvisi, että sille päivälle oli vielä runsaasti vapaita lippuja. Ja opiskelijat pääsisivät 10£ hinnalla. Tilasin lipun samantien netin kautta ja kahvin jälkeen menin lunastamaan lippuni. Ja ongelmittahan tuo sujui.
Ja itse konsertti? Huikea elämys! Voin suositella kaikille, joita klassinen musiikki kiinnostaa. Ja monesti täällä ollessa on huomannut, että Edinburgh suhtautuu opiskelijoihin todella lämpimästi. Lähes jokaisesta paikasta saa jos jonkinmoista opiskelija-alennusta. Joten muistakaa ottaa semmonen lappunen mukaan. Helpottaa elämää kummasti.