keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

23.03.2016: Lähtöpäivä

Tänään olikin kotiinpalupäivä, jossa ei varsinaisesti ole mitään mielenkiintoista. Mutta eräs mainitsemisen arvoinen asia on: Lentokenttä on omaa "airport fare zone"a. Ridacardilla pääsee matkustamaan tännekin asti ilman lisämaksua (opiskelijoille 40£/kk), muut joutuvat maksamaan 5£ (ratikka), tai 4.50£ (bussi) kertamaksun per suunta. Hyvä asia ottaa huomioon (Smartcard ei siis toimi lentokentälle asti).

Viimeisen blogipäivitykseni vuoksi voisin kirjoittaa muutaman pääkohdan siitä, miksi kannattaa lähteä ulkomaille työharjoittelemaan ja miten siihen kannattaa varautua.

Valmistautuminen:
Vaikka tähän ei haluaisi käyttää paljoa aikaa, kannattaa silti panostaa edes hetki. Tarkistaa esim, että kaikki matkadokumentit, paperit, valuutat, kortit, ja tarpeelliset henk. koht. tavarat löytyvät. Kohdepaikalta on myös hyvä tiedustella, missä määrin he tarjoavat työhön liittyvää tarpeistoa, esim. työvaatteita- ja suojaimia. Tällä tavalla voi välttyä pakkaamasta liikaa tavaraa mukaan (joka tuli itse tehtyä). Myös paikallisiin keleihin on hyvä varautua asianmukaisesti (Skotlannissa sää vaihteli välillä hyvinkin radikaalisti).
Työtehtävät, ja työkulttuuri:
Tehtävät olivat hyvin vaihtelevia vaihdellen aina poraamisesta, hiomisesta ja takomisesta aina viimeistelyyn ja asennukseen. Tuli myös nähtyä, että sepän töihin voi myös kuulua ns. raksatyöt. Jonkun on ne valut, pohjatyöt ja esivalmistelut tehtävä. Tässä firmassa he tekivät suurimman osan näistä.
Työkulttuurista sen verran, että töitä täällä joutui tekemään. Päivät olivat meillä 9.5 tuntisia. Alussa saattoi olla uupunut töiden jälkeen, mutta tähän tottui jonkin ajan kuluttua. Tauot pidettiin aina täsmällisesti ja kukaan ei lähtenyt päivän päätteeksi kotiin omia aikojaan, ellei ollut sopinut asiasta etukäteen. Tämä oli mielestäni reilua. Joitakin saattaa myös ihmetyttää, että jouduin toimimaan "teepoikana" eli keittämään kahvit/teet talon vanhimmille aina ennen taukojen alkua. Itse en kokenut tätä epämiellyttävänä vaan enemmänkin kunnioituksena talon vanhimpia kohtaan. Olihan heillä sentään jo usean vuoden työkokemus ja jaksoivat lisäksi opettaa minua (joka ei ole aina itsestäänselvyys).
Työtavat- ja menetelmät:
Näissä ei ollut suuria eroja. Työvälineet ja työtavat olivat lähes samoja joihin ollaan Suomessa totuttu. Poikkeuksena oli ehkä "fly press", sekä tuumien käyttö mittauksissa (hyvin harvoin).
Ongelmatilanteet.
Näitä ei juuri esiintynyt joten koen itseni tässä hiukan onnekkaaksi. On kyllä hyvä idea ottaa selvää esim. missä on lähin terveysasema, hammaslääkäri, apteekki ym. jos sattuu tapahtumaan jotain vakavaa.
Miksi ulkomaille?
Maailma on nykyään globaali ja mielestäni ulkomailla opiskelu alkaa olemaan nykypäivää. Vaikka ulkomaille lähtö pelottaisi, voin sanoa että se mitä siitä saa irti on monin verroin arvokkaampaa. Pääsee hiomaan kielitaitoaan, tutustumaan uusiin ihmisiin, kulttuuriin, maisemiin ja muuten vaan nauttimaan ulkomailla olosta. Ja puhumattakaan siitä, että työharjoittelupaikka voi avata monia mahdollisuuksia ja kontakteja koulun jälkeiselle ajalle. Ken tietää jos vaikka seuraava työpaikka löytyisi tätä kautta ulkomailta?
Loppusanoja?
Mars ulkomaille siitä!

- Miikka H.

22.03.2016: Viimeinen päivä

Päivä alkoi mukavasti. Aamiaisen jälkeen oli aika luovuttaa avain majapaikan pitäjälle ja suunnata odottamaan, että Colin hakisi minut vakiopaikalta. Vaan että sitä tavaraa sitten olikin! Ja sen lisäksi vielä Peteltä lainaamani pyörä piti mahduttaa autoon. Kyllä ne kaikki saatii kyytiin mahdutettua loppupeleissä.
Töissä oli luvassa "vapaapäivä" eli sain tehdä mitä sitten ikinä halusikaan. Mikäs sen parempi palkinto opiskelijalle. Koska viime sunnuntaina olin vatsanpurujen takia jättänyt uuden vasarani kesken, nyt oli hyvä aika tehdä se loppuun. Olin löytänyt aiemmin valmiiksi oikean muotoisen jämäkappaleen terästä, joka soveltui loistavasti japanilaiseen vasaran aihioksi. Tähän täytyi vain tehdä reikä varrelle ja karkaista. Mutta. Se reikä olisi myös hyvä saada tehtyä suoraan. Sain kyllä oikaistua reiän suoraksi, mutta vasaran muodon kustannuksella. Koska vasarassa oli nyt "lommo", koetin korjaja asiaa hiomalla vastakkaista puolta vastaavan muotoiseksi. Tällöin vasara olisi myös hiukan "uniikki". Toinen vaihtoehto olisi ollut vasaroida aihiota kapeammaksi, jota en halunnut tehdä. Karkaisun tein "pillillä" ja se onnistui hyvin. Lopuksi muotoilin vasaralle kahvan.
Vasara ei kuitenkaan ollut ulkomuodollisesti kovin kaunis, ja kahvassakin olisi riittänyt hiukan työstettävää. Myös sain aikaiseksi pienen halkeaman varren yläosaan kiilaa asentaessani,.Toisaalta vasara toimii juuri niin kuin pitääkin, ja se riittää minulle tässä vaiheessa. Kun virheet alkavat liikaa vaivata, teen uuden.
Tein myös oma-aloitteisesti lisää kohennusrautoja. Pääsiin hyvään draiviin, mutta pari tuntia ennen päivän päättymistä Pete opetti hiukan ahjohitsausta (olin pyytänyt aiemmin). Harmitti että kohennusraudat jäivät vaiheeseen, mutta minkäs teet.
Ahjohitsaus opetus olikin sitten hyvin intensiivistä. Pete näytti mitä tehtiin, ja minä seurasin perässä. Lopuksi oli minun vuoro yrittää hitsata kahta kappaletta yhteen. Katastrofi. Liian innoissani löin hitsattavan kohdan konevasaralla lyttyy. Ja kyllä naurua piisasi! Uusi yritys. Ei vieläkään. Liian kuumat kappaleet ja toinen niistä meni poikki. Kolmas yritys. Nyt tuli hyvä. Jes!
Ahjohitsaustyönä tuli tehtyä haarautuva lehtiköynös. Tästä en harmillisesti ottanut kuvaa, mutta toivon mukaan he lähettävät sen myöhemmin kotisuomeen. Tämän opetuksen jälkeen päivä oli täysi ja oli aika toivottaa hyvät jatkot kaikille. Lupasin, että vielä tavataan jossain vaiheessa. Aion kyllä nimittäin käydä uudestaan Edinburgissa ihan lomailemassa. Colin oli ystävällinen ja antoi minulle kyydin hotellille, josta lähtisin huomisaamuna kohti kotia.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

20. & 21.03.2016: **** happens

Sunnuntai ei alkanut kovin lupaavasti. Olin menossa pajalle tekemään omia töitäni, mutta kesken kävelymatkan iski pahoinvointi joka vain paheni. Ehdin tekemään töitä vain tunnin kunnes oli pakko lyödä hanskat tiskiin ja suunnata takaisin pyörällä. Lopun sunnuntaista olin vuoteen omana, ja maanantaikin täytyi jättää töistä väliin, sillä vointini ei ollut vielä parhaassa terässä. Epäilen ruokamyrkytystä pahoinvoinnin aiheuttajaksi. Mistä se tuli, sitä voin vain arvuutella. Mutta näin maanantain loppupuolella, olo on jo kohentunut. Ja huomenna olisikin sitten viimeinen työpäivä...

19.03.2016: Vapaus

Tai no melkein. Mutta siltä ainakin tuntui 12 työpäivän putken jälkeen. Tälle päivälle en suunnitellut suuria. Käväisin kaupungilla ostamassa viimeiset tuliaiset, ja söin hyvin Harrisson's nimisessä paikassa. Tämä oli vielä sattumoisin Holyrood Parkin vieressä, jonne oli tarkoitus mennä murkinoitten jälkeen kävelylle. Tämähän on varmaan korkeimpia kohtia Edinburghin keskustassa. Tuonne pääseminen ei varsinaisesti ollut hankalaa kunhan otti kävelyn ihan ajan kanssa. Alussa koetti liian rivakasti kavuta ylös ja eihän siitä meinannut tulla mitään. Joten, ihan rauhassa vaan.
Kun pääsi ylös asti, olivat maisemat kapuamisen arvoiset.
Ja olihan siellä muitakin ihan ruuhkaksi asti.
Kun olin jonkin toven maisemia ihailut, suuntasin alas. Ja matkan varrella ylös kavunneita ilahdutti jäätelöauto. How nice! Vielä muutamat ostokset plakkariin ja kohti omaa majapaikkaa.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

18.03.2016: Viiimeinen perjantai

Aika alkaa olemaan lopuillaan, mutta työthän eivät lopu koskaan.
Eilisen työmaakeikan jäljiltä oli siivottava auton lava kaikesta roinasta. Tämä oli varsin nopea homma, alle 1/2 h. Sitten sain jatkaa eilen aloittamiani "kaivosmiehen päitä". Vuorossa oli viimeistely, ja tällä kertaa otin neuvosta vaarin ja laitoin puristimella osat yhteen ja hioin ne samanaikaisesti. Lopputulos oli lähes samanlainen. Olisin voinut vielä jonkun toven työstää osia, mutta osat menivät läpi "seulonnasta". Vielä ehdin lopuksi tekemään muutaman kohennusraudan puoliväliin asti.
Kellon lyötyä 12.30, oli paperitöiden aika. Tässä oli enemmän hommaa Petelle kuin minulle, sillä hän täytti paperit paremmalla englannillaan. Nyt kun paperithommat oli tehty, oli aika lähteä viikonlopun viettoon. Ja mitä oli luvassa? Lounastusta, konserttia Usher Hallissa (jälleen), ja muutaman paikallisen kuppilan läpikäymistä. Ja täytyy sanoa, oli kyllä miellyttävä alku viikonlopulle.

torstai 17. maaliskuuta 2016

17.03.2016: Portin asennusta

Princes Street Garden:n portti oli saatu eilen maalattua, joten tänään kävimme asentamassa sen yhdessä Miken ja Graigin kanssa. Pelkästään keskustaan ajamiseen meni vajaa tunti, sillä ruuhkaa riitti (vaikka se oli vain n.13 km päässä).
Paikan päällä itse työ oli helppoa. Portti nostettiin paikoilleen nosturilla ja hitsattiin paikoilleen. Tietty tuli tarkistaa, että kaikki oli kunnossa. Jouduimme hiukan vääntämään toista porttia nosturin avulla, mutta mutten asennus meni hyvin.
Päivän haastavin homma oli kaivaa asfaltista salpojen "kiinnityspalkkia", jota jouduttiin siirtämään oikealle paikoilleen (porttiahan oli nyt levennetty jonkin verran).
Tämä osoittautui hankalaksi, koska entinen asentaja oli hitsannut poikkipalkit jotta koko laitos ei liikkuisi. Jouduimme kaivamaan poralla ja taltalla suhteellisen syvälle, että saisimme leikattua tukipalkit irti ja sitten nostettua palkin ylös sorkkaraudalla. Tähän meni noin pari tuntia aikaa.
Lounaan jälkeen porasimme uudet reiät timanttiporalla, laitoimme perään epoksimassaa ja palkin paikoilleen. Aiempaa reikää emme laittaneet umpeen, sillä kaupungilta tultaisiin seuraavana päivänä tekemään koko asfaltointi uusiksi.
Lopuksi oli hiukan maalaushommia, sillä portit olivat ottaneet hiukan osumaa kuljetuksessa.
Loppupäivästä kävimme erään asiakkaan luonna, joka halusi kokonaan uuden ajoportin. Mike keskusteli hänen kanssaan toteutustavoista ja mahdollisista ideoista. Otimme myös hiukan mittoja ylös myöhempää ajankohtaa varten. Kun on tullut tehtyä hommia työmaalla joutuu myös hiukan altistamaan itseään asiakaspalvelutehtäviin, joka on toisaalta ihan hyvä. Kokemusta sekin.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

16.03.2016: Uusi projekti

Vielä oli kahden kaideparin verran töitä, ja sitten alettiin kokoamaan kokonaisuutta. Tässä testattiin, että kaikki toimi niinkuin pitikin ja huomaamatta jääneet virheet korjattiin.
Oho, jokos on lounastauko...
Nyt sain keskittyä uuteen projektiin. Paja oli saanut toimeksiannon tehdä kaidekokonaisuus, johon kuului kahdeksan kehystettyä taideteosta (integroituna kaiteisiin). Pääsin toteuttamaan yhtä niistä. Tässä sain tehtäväksi leikata 5mm teräslevystä 2 kaivostyöläisen päätä.
Ensin kuva piirrettiin lyijykynällä läpikuultavalle paperille, josta se piirettiin taas läpi "hiilipaperiin", joka taas siirtäisi kuvan itse teräslevyyn. Viivat piti vielä vahvistaa valkoisella tussilla, jotta ne olisi helpompi leikata.
Tapoja oli muutama, mutta valitsin polttoleikkauksen. Peten mukaan, jos suutin on uusi, leikkuu tarkkuus n. 2mm. Ei hullumpaa! Mutta en ollut ennen leikannut niin pikkutarkkaa, joten aikaa meni hetki harjoitteluun. Tuppasin myös leikkaamaan viivojen vierestä n. pari milliä, joka ei ollut hyvä idea. Tästä jäi nimittäin valtavasti töitä myöhemmäksi kun reunoja tasoitettiin. Kaksi viimeistä tein tarkemmalla leikkuujäljellä. Sain kappaleet viimeisiä pikkutarkkoja viilauksia vaille valmiiksi ennen päivän päättymistä.

Tässäkin tuli neuvo jälkeenpäin. Kun tekee kahta samanlaista kappaletta, kannattaa ne yhdistää puristimella toisiinsa ja hiota yhtäaikaa niin tulos on yhtäläinen. Tällä ei varsinaisesti ollut merkitystä, sillä asennusvaiheessa työt ovat hyvän matkan päässä toisistaan. Silti harmitti hiukan. Katsotaan jos korjaan asian myöhemmin. Mutta noin muuten, hyvä päivä.